3 § Säännösten pakottavuus

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön, jollei tästä laista johdu muuta. Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten oikeudesta sopia työehtosopimuksella laista poiketen säädetään 30 §:ssä.

Vuosilomalaki on pakottavaa oikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä ja työnantaja voivat sopia lakia huonompitasoisemmin vain, jos laki sen nimenomaisesti sallii. Sen sijaan paremmista ehdoista voi aina sopia.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vuosilomalakia tai työehtosopimusta paremmista ehdoista, sopimus on syytä tehdä epäselvyyksien välttämiseksi kirjallisesti. Työntekijä voi esimerkiksi sopia työnantajansa kanssa palkallisesta neljän viikon kesälomasta, vaikka hän ei ole siihen vielä työsuhteen lyhyen keston vuoksi oikeutettu.

Vuosilomalain mukaan oikeuksien heikentäminen on mahdollista joko työehtosopimuksella tai työnantajan ja työntekijän välisellä suullisella tai kirjallisella työsopimuksella. Siitä, milloin heikentäminen on sallittua työehtosopimuksella, on säädetty vuosilomalain 30 §:ssä. Se, milloin heikentäminen on sallittua työsopimuksessa, ilmenee kustakin pykälästä erikseen. Tällainen mahdollisuus on esimerkiksi vuosilomalain 12 §:n 2 momentissa, jossa säädetään, että poissaoloajan palkka lasketaan tietyllä tavalla, ellei "muusta ole sovittu".

Työntekijän kannattaa aina miettiä tarkoin, onko syytä suostua huonompiin ehtoihin. Jos on epävarma, on syytä keskustella asiasta luottamusmiehen kanssa tai ottaa yhteyttä omaan ammattiliittoon.

Vuosilomalain vastainen sopimus on mitätön. Mitättömyys tarkoittaa sitä, että työntekijällä on aina oikeus vuosilomalain mukaisiin etuuksiin.

Päivitetty 13.05.2020