8 § Työntekijän oikeus vapaaseen

Työntekijällä, joka sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai 35 tuntia, on työsuhteen kestäessä oikeus halutessaan saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana hän on ollut työsuhteessa. Vapaan ajalta maksettavasta lomakorvauksesta säädetään 16 ja 19 §:ssä.

Työntekijällä, joka on tehnyt samalle työnantajalle työtä työsopimuslain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin toistuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella, on halutessaan oikeus saada vapaata tämän lain 5–7 §:n perusteella määräytyvää lomaa vastaava aika siltä osin kuin lomaa ei ole pidetty.

Työntekijän on ilmoitettava halustaan käyttää vapaata ennen lomakauden alkua. Vapaan antamisessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 20–26 §:ssä säädetään vuosiloman antamisesta.

Työntekijä, jolla ei ole oikeutta vuosilomaan, saa vapaata silloin, kun hän

• tekee sopimuksen mukaan tai tosiasiallisesti työtä kaikkina kalenterikuukausina alle 14 päivää ja 35 tuntia
• työskentelee useissa peräkkäisissä työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 5 §:n mukaisissa määräaikaisissa työsuhteissa (ks. työsopimuslain 55/2001) 1 luvun 5 §:n mukaiset peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet ja vuosiloman ansainta)
• on työaikalain (872/2019) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kotityöntekijä tai
• on työnantajaan työsuhteessa oleva perheenjäsen eikä yrityksessä ole muita työntekijöitä.

Työntekijä siirtyy vapaajärjestelmästä vuosiloman ansaintaan, kun

- työnantaja ja työntekijä sopivat kesken lomanmääräytymisvuoden sellaisesta työajan lisäämisestä, minkä perusteella vuosiloman ansaintakynnys ylittyy

- työntekijän tekemät lisätyöt vakiintuvat sopimuksen veroiseksi käytännöksi siten, että vuosilomalain ansaintakynnys ylittyy. Siirtymisen jälkeen työntekijään sovelletaan 14 päivän tai 35 tunnin sääntöä.

Alle 14 päivää tai 35 tuntia kuukaudessa työskentelevät, kotityöntekijät ja työnantajan perheenjäsenet

Tätä kohtaa sovelletaan

• työaikalain ulkopuolelle jääviin kotityöntekijöihin
• • työnantajaan työsuhteessa oleviin perheenjäseniin, jos yrityksessä ei ole muita työntekijöitä
• niihin työntekijöihin, joihin ei sovelleta vuosilomalain 14 päivän ja 35 tunnin ansaintasääntöjä. Tällaisia työtekijöitä voivat olla esimerkiksi yhdelle tai usealle työnantajalle työtä tekevät osa-aikaiset työntekijät. Nämä työntekijät kuuluvat kaikkien kuukausien osalta vapaajärjestelmän piiriin, vaikka he jonakin tai joinakin kuukausina työskentelisivätkin yli 35 tuntia tai yli 14 päivää.

Tässä tarkoitetut työntekijät ansaitsevat vapaata työsuhteen kestäessä 2 päivää kalenterikuukaudessa. Työpäivien tai -tuntien määrällä ei ole merkitystä. Riittää, että työsuhde on voimassa. Vapaata kertyy myös niiltä työsuhteen kuukausilta, joina ei tehdä töitä.

Työntekijä on oikeutettu neljän viikon vapaaseen työsuhteen kestettyä vuoden. Kertymä on siis aina 2 päivää kuukaudessa, vaikka työsuhde kestäisi yli vuoden.

Vapaan ajalta ei makseta palkkaa, vaan sen ajalta saa lomakorvauksen. Lomakorvaus määräytyy vuosilomalain 16 ja 19 §:n mukaisesti.

Työsopimuslain 1 luvun 5 §:n mukaisissa toistuvissa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät

Määräaikaiset työntekijät ansaitsevat vuosilomaa normaalisti ansaintasääntöjen perusteella. Pitämättömät vuosilomat erääntyvät maksettavaksi määräaikaisen sopimuksen päättyessä. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että työntekijä, joka työskentelee samalle työnantajalle useissa työsopimuslain 1 luvun 5 §:n mukaisissa peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa, ei saa lomaa. Tämän vuoksi vuosilomalaissa on säädetty, että työntekijä ja työnantaja voivat sopia uutta määräaikaista työsopimusta solmiessaan, että kertyneet vuosilomaetuudet siirtyvät annettavaksi seuraavan työsuhteen (määräaikainen tai vakituinen) aikana.

Määräaikaiselle työntekijälle kertyy vapaata vain niiltä kalenterikuukausilta, joilta hän ei ole aiemmin saanut lomaa. Vapaa määräytyy työsuhteen keston perusteella samalla tavalla kuin vuosiloma, jos työsuhde olisi toistaiseksi voimassa oleva (ks. vuosilomalain 5 ja 6 §). Myös työssäolon veroinen aika otetaan huomioon (ks. vuosilomalain 7 §).

Vapaan pitäminen on työntekijälle vapaaehtoista. Vapaa on palkatonta, mutta sen ajalta maksetaan lomakorvaus siten kuin vuosilomalain 16 ja 19 §:ssä säädetään.

Vapaan pitäminen

Työntekijä saa itse päättää, pitääkö vapaata. Työnantaja ei voi velvoittaa vapaan pitämiseen. Työntekijä voi myös pitää vain osan vapaasta.

Työntekijän on ilmoitettava halustaan pitää vapaata ennen lomakauden alkua eli ennen 2.5. Suositeltavaa on ilmoittaa asiasta samaan aikaan, kun työpaikalla esitetään toiveet vuosilomien ajankohdasta.

Työntekijä ja työnantaja voivat sopia vapaan ajankohdasta. Jos sopimukseen ei päästä, noudatetaan soveltuvin osin samoja säännöksiä kuin vuosiloman antamisessa (ks. vuosilomalain 20 - 26 §). Vapaa on palkaton, mutta sen ajalta maksetaan 16 §:n mukainen lomakorvaus.

Työntekijälle, joka ei käytä oikeuttaan vapaaseen, maksetaan lomakorvaus viimeistään lomakauden päättyessä eli 30.9. (ks. vuosilomalain 17 §).

Päivitetty 15.12.2021