6 § Täysi lomanmääräytymiskuukausi

Täytenä lomanmääräytymiskuukautena pidetään kalenterikuukautta, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua työssäolon veroista päivää.

Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, että hänelle ei tästä syystä kerry ainoatakaan 14 työssäolopäivää sisältävää kalenterikuukautta tai vain osa kalenterikuukausista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai 7 §:ssä tarkoitettua työssäolon veroista tuntia.

Vuosilomaa kerryttävät täydet lomanmääräytymiskuukaudet, joiden aikana työtä on sopimuksen mukaan tehty tai jotka ovat työssäolon veroista aikaa (ks. työssäolon veroiset päivät vuosilomalain 7 §)

• vähintään 14 päivää (14 päivän ansaintasääntö) tai
• vähintään 35 tuntia (35 tunnin ansaintasääntö).

Ansaintasäännöt ovat toisensa poissulkevia

Sääntöjä ei sovelleta päällekkäin tai vuorotellen eri kalenterikuukausina. Jos 14 päivän ansaintaan kuuluvalle työntekijälle ei jonakin kuukautena kerry 14 työpäivää tai työssäolon veroista päivää, hän ei ansaitse tältä kuukaudelta lomaa, vaikka 35 työtunnin raja täyttyisikin.

14 päivän sääntö on ensisijainen

35 tunnin sääntöön verrattuna. Sitä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, joiden sopimuksen mukainen työaika lomanmääräytymisvuoden kaikkina kuukausina on vähintään 14 päivää. Työajan pituudella ei tällöin ole merkitystä. Kahdelle vuorokaudelle ulottuva työvuoro lasketaan kahdeksi työpäiväksi. Myös matkustuspäivät otetaan huomioon, vaikka matkustusaikaa ei luettaisikaan työntekijän työajaksi. Lisäksi muun muassa työsopimuksen mukainen koulutus ja oppisopimuksen mukainen tietopuolinen koulutus otetaan huomioon. Työntekijään, joka työsopimuksen mukaan tekee yhtenäkin kuukautena alle 14 päivää töitä, sovelletaan kaikkina kuukausina 35 tunnin ansaintasääntöä. Tällöin kaikki tehdyt tunnit, myös yli- ja hätätyötunnit, otetaan huomioon.

Valinta 14 päivän ja 35 tunnin ansaintasäännön välillä tehdään työntekijän suullisessa tai kirjallisessa työsopimuksessa sovittujen työaikojen, työpäivien ja työtuntien perusteella. Työsopimuksessa sovittu työaika on lähtökohta. Tästä säännöstä poiketaan kuitenkin silloin, kun todellinen työmäärä ei vastaa sovittua. Näin on esimerkiksi silloin, kun suullisesti tai kirjallisesti on sovittu, että työtä tehdään alle 14 päivää kalenterikuukaudessa mutta tosiasiallisesti työtä tehdään yli 14 päivää. Samoin ns. vaihtelevaa työaikaa tekevien työntekijöiden (TSL 1 luvun 11 §) vuosiloma määräytyy sen perusteella, millaisiksi työsuhteen ehdot ovat käytännössä muodostuneet (TN 1286–92).

Tilapäiset työajan muutokset eivät vaikuta siihen, kumpaa ansaintasääntöä sovelletaan. Työntekijä voi kuitenkin siirtyä kesken lomanmääräytymisvuoden ansaintasäännöstä toiseen, jos työsuhteen ehdot muuttuvat pysyvästi. Työntekijään saatetaan soveltaa ensin esimerkiksi 14 päivän ansaintasääntöä ja sitten 35 tunnin ansaintasääntöä tai päinvastoin.

Päivitetty 13.05.2020