7 § Työssäolon veroinen aika

Työssäolon veroisena pidetään työstä poissaoloaikaa, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle palkan. Työssäolon veroisena pidetään myös aikaa, jolloin työntekijä on poissa työstä sellaisen työajan tasaamiseksi annetun vapaan vuoksi, jolla hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa tasataan laissa säädettyyn enimmäismäärään. Saman kalenterikuukauden aikana viikkotyöajan tasaamiseksi annetuista vapaapäivistä työssäolon veroisina pidetään kuitenkin vain neljä päivää ylittäviä vapaapäiviä, jollei vapaata ole annettu yli kuuden arkipäivän pituisena yhtenäisenä vapaana.

Työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä työpäiviä tai työtunteja, jolloin työntekijä työsuhteen kestäessä on estynyt tekemästä työtä:

1) työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 1 §:ssä säädetyn erityisäitiysvapaan, 6 §:ssä säädetyn tilapäisen hoitovapaan ja 7 §:ssä säädetyn pakottavista perhesyistä johtuvan poissaolon aikana taikka yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivän ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivän aikana (18.3.2016/182);

2) sairauden tai tapaturman vuoksi, enintään kuitenkin 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa, taikka jos työkyvyttömyys jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, enintään 75 työpäivää tätä sairautta tai tapaturmaa kohden;

3) lääkärin määräämän, ammattitaudin tai tapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi annettavan lääkinnällisen kuntoutuksen takia, enintään kuitenkin 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa, taikka jos kuntoutus jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, enintään 75 työpäivää tätä kuntoutusjaksoa kohden;

4) sairauden leviämisen estämiseksi annetun viranomaisen määräyksen vuoksi;

5) opintovapaalaissa (273/1979) tarkoitetun opintovapaan vuoksi, enintään kuitenkin 30 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa, ja vain jos työntekijä on välittömästi opintovapaan jälkeen palannut työhön;

6) työnantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistumisen vuoksi, kuitenkin siten, että työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työssäolopäivien veroisiksi päiviksi luetaan vain 30 työpäivää kerrallaan;

7) lomauttamisen takia, enintään kuitenkin 30 työpäivää kerrallaan;

8) lomauttamista vastaavan työviikkojen lyhentämisen tai muun siihen verrattavan työaikajärjestelyn takia, enintään kuitenkin kuusi kuukautta kerrallaan; jos tällainen työaikajärjestely jatkuu keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen aloitetaan lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen;

9) reservin harjoituksen tai ylimääräisen palveluksen taikka siviilipalveluslain 58 §:ssä tarkoitetun täydennyspalveluksen tai 64 §:ssä tarkoitetun ylimääräisen palveluksen vuoksi; tai (28.12.2007/1448)

10) sellaisen julkisen luottamustehtävän hoitamisen tai todistajana kuulemisen vuoksi, josta lain mukaan ei ole oikeutta kieltäytyä tai josta kieltäytyminen olisi sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella.

Sovellettaessa 2 momenttia 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun työntekijän työssäolon veroisena aikana pidetään 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa enintään 182 kalenteripäivän, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa enintään 105 kalenteripäivän sekä 5 ja 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 42 kalenteripäivän jaksoa. Poissaoloaikaa laskettaessa poissaolon katsotaan alkaneen ensimmäisenä päivänä, jona työntekijä on ollut poissa työstä ja päättyneen poissaoloperusteen lakkaamispäivänä, jos päivästä on ennalta sovittu tai määrätty, ja muussa tapauksessa työhön paluuta edeltäneenä poissaolopäivänä. Työssäolon veroisiksi tunneiksi lasketaan tällöin ne tunnit, jotka työntekijä sopimuksen mukaan ilman poissaoloa olisi ollut työssä. (18.3.2016/182).

Työnteko on lähtökohtana lomanmääräytymistä laskettaessa. Työpäivien lisäksi lomaa ansaitaan kuitenkin myös työssäolon veroisina päivinä. Työssäolon veroisena aikana pidetään:

(7 §:n 1 momentin mukaan)

  • kaikkea työstä poissaoloa, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan palkkaa. Esimerkiksi oma vuosiloma ja irtisanomisaika ilman työvelvoitetta kerryttävät lomaa sekä työnantajan määräämä tai työterveyshuoltolain (1383/2001) mukainen lääkärintarkastus kerryttävät vuosilomaa. Vuosilomaa ei kerry silloin, kun palkanmaksuvelvollisuus perustuu työehtosopimukseen tai työsopimukseen (ellei kyse ole 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista). Useissa työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu, että myös näiltä ajoilta kertyy vuosilomaa (ks. oma työehtosopimus). 
  • aikaa, jona työntekijä on työvuoroluettelon ja tasoittumisjärjestelmän mukaan ollut poissa töistä, jotta työaika tasaantuisi keskimääräiseksi sopimuksen tai työaikalain (605/1996) mukaiseksi enimmäistyöajaksi. Saman kalenterikuukauden aikana työssäolon veroisia päiviä ovat kuitenkin vain neljä päivää ylittävät vapaapäivät, ellei vapaata ole annettu yli kuusi arkipäivää kestävänä yhtenäisenä vapaana.
  • työehtosopimuksessa lomaan oikeuttavaksi ajaksi sovittua aikaa (ks. oma työehtosopimus).

(7 §:n 2 momentin mukaan) poissaoloa, jonka syynä on:

1) työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 1 §:ssä säädetyn erityisäitiysvapaan, 6 §:ssä säädetyn tilapäisen hoitovapaan ja 7 §:ssä säädetyn pakottavista perhesyistä johtuvan poissaolon aikana taikka yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivän ja vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivän aikana; (18.3.2016/182).

On kuitenkin mahdollista, että työehtosopimuksessa on sovittu, että perhevapailta kertyy lomaa koko ajalta. Asia on tarkistettava omasta työehtosopimuksesta. Työnantaja ei voi määrätä omavastuupäiviä, jos työehtosopimuksessa on sovittu toisin.

Kuuden kuukauden aika vastaa 156 arkipäivää. Tälle ajanjaksolle sisältyvistä päivistä työssäolon veroista aikaa on se aika, jolloin työntekijä on mainitun vapaan vuoksi estynyt tekemästä työtä.

Äitiysvapaan pituus on 105 arkipäivää ja isyysvapaan 54 arkipäivää. Äitiys- ja isyysvapaapäivät ovat kokonaisuudessaan työssäolon veroista aikaa. Vuosiloman kertymisen rajoittaminen kohdistuu siis yksinomaan vanhempainvapaajaksolle. Jos äiti ja isä jakavat vanhempainvapaan toisen vanhemman kanssa, vuosilomaa kertyy koko vapaan ajalta.

Adoptiolapsen äiti ei ole oikeutettu äitiysvapaaseen. Sen korvaa vähintään 200 arkipäivän mittainen vanhempainvapaa. Alle 7-vuotiaan lapsen adoptiovanhemman vanhempainrahakausi alkaa sinä päivänä, jona lapsi on otettu hoitoon adoptiotarkoituksessa. Äidin vanhempainvapaasta työssäolon veroista aikaa on tällöin 156 arkipäivää. Lapsen adoptoineella isällä on oikeus vuosilomaan isyysvapaapäiviltä sekä lisäksi 102 vanhempainvapaapäivältä.

Jos vanhemmat pitävät vanhempainvapaan osittaisena, äidin osalta 51 vanhempainvapaapäivän ja isän osalta 102 vanhempainvapaapäivän työntekijäkohtaiseen kiintiöön lasketaan ne päivät, jolloin työntekijä on ollut koko päivän vanhempainvapaalla. Tällöin työpäiviltä kertyy normaaliin tapaan vuosilomaa. Tämä koskee tapauksia, joissa vanhemmat ovat jakaneet vanhempainvapaan niin, että he ovat vapaalla vuoropäivin tai vuoroviikoin. Jos taas osittainen vanhempainvapaa on toteutettu niin, että vanhemmat jakavat työpäivän keskenään, kaikki työpäivät ovat vuosilomaa kartuttavia.

Työssäolon veroisen ajan kertymisen rajoittaminen koskee kutakin synnytystä tai adoptiota kohden eikä lomanmääräytymisvuosikohtaisesti.

Työssäolon veroista aikaa seurataan lomanmääräytymisvuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan on seurattava eri lomanmääräytymisvuosille sijoittuvia vapaita äitiys- ja vanhempainvapaapäivien sekä isyys- ja vanhempainvapaapäivien laskemiseksi. Jos isällä on samalle ajanjaksolle sisältyviä perhevapaita useamman peräkkäin syntyneen lapsen perusteella, kuuden kuukauden jaksoa tarkastellaan kutakin synnytyskertaa kohden.

Uusi raskaus oikeuttaa keskeyttämään hoitovapaan (Kiiski C-116/06). Työntekijä ansaitsee uuden äitiysvapaan ajalta vuosilomaa. Oikeus äitiysvapaan palkkaan määräytyy työehtosopimuksen mukaan (ks. oma työehtosopimus). Työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen uudesta raskaudesta.

2) sairaus tai tapaturma, enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa, tai jos työkyvyttömyys jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen (työntekijä on sairas vielä 31.3. jälkeen), enintään 75 työpäivää samaa sairautta tai tapaturmaa kohden.

Euroopan unionin tuomioistuin on tapauksessa C-282/10, Dominquez työaikadirektiiviä (2003/88/EY) tulkitessaan todennut, että työntekijällä on oikeus neljän viikon lomaan riippumatta siitä, onko työntekijä kyennyt työhön lomanmääräytymisvuoden aikana. Oikeus vuosilomaan ei siten edellytä tosiasiallista työntekoa kuten vuosilomalaissa on edellytetty. Suomen valtio ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään tämän vuosilomalain kohdan saattamiseksi vastaamaan työaikadirektiiviä.

3) lääkärin määräämä, ammattitaudin tai tapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi annettava lääkinnällinen kuntoutus, enintään kuitenkin 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa, tai jos kuntoutus jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen (työntekijä on kuntoutuksessa vielä 31.3. jälkeen), enintään 75 työpäivää kuntoutusjaksoa kohden.

Ks. huomautus 2) kohdassa.

4) karanteeniaika (sairauden leviämisen estämiseksi annettu viranomaisen määräys).

5) opintovapaa, enintään 30 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa. Työntekijän on heti opintovapaan jälkeen palattava töihin.

6) työnantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistumisaika. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia siitä, että työssäolopäivien veroisiksi päiviksi luetaan vain 30 työpäivää kerrallaan.

7) lomauttamista enintään 30 työpäivää kerrallaan. Jos työntekijä lomauttamisen jälkeen palaa töihin lyhyeksikin ajaksi ja joutuu uudelleen lomautetuksi, 30 päivän laskenta alkaa uudestaan (TN 1328–96, TN 1212–87 ja TN 1993–83).

8) lomauttamista vastaava työviikkojen lyhentäminen tai muu siihen verrattava työaikajärjestely, enintään kuusi kuukautta kerrallaan. Jos työaikajärjestely jatkuu keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden vaihtumisen yli, uuden kuuden kuukauden jakson laskeminen aloitetaan lomanmääräytymisvuoden vaihtumisesta.

Esimerkki

Työntekijän lyhennetty työviikko alkoi 2.5. ja päättyi seuraavana vuonna 15.10. Hän ansaitsee täyden loman kuusi kuukautta 2.5. alkaen (2,5 pv/kk) eli 1.4.–30.10. Tämän jälkeen lomaa ei kerry ajalta 1.11.–31.3. Lomanmääräytymisvuoden vaihduttua lomaa kertyy taas 1.4. alkaen (2,5 pv/kk) kuusi kuukautta 30.9. saakka ja sitten taas 15.10. alkaen (2,5 pv/kk).

9) reservin harjoitusta tai ylimääräistä palvelusta tai siviilipalveluslain (446/2007) 58 §:ssä tarkoitettua täydennyspalvelusta tai 64 §:ssä tarkoitettua ylimääräistä palvelusta. Sen sijaan asevelvollisuus, vapaaehtoinen asepalvelus, siviilipalvelu tai palveleminen YK:n rauhanturvajoukoissa eivät kerrytä vuosilomaa.

10) sellaista julkisen luottamustehtävän hoitamista tai todistajana olemista, joista lain mukaan ei ole oikeutta kieltäytyä tai joista kieltäytyminen olisi sallittua vain laissa mainitun erityisen syyn perusteella.

Vuosilomaa kerryttävää aikaa on myös
- aika, jonka muiden työntekijöiden loma estää työntekijää tekemästä omaa työtään
- matkustuspäivä, vaikka matkustaminen ei olisikaan työaikaa
- oppisopimuksen (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/98) tietopuoliseen koulutukseen osallistuminen.

Työssäolon veroiset päivät ovat yleensä samat 14 päivän ja 35 tunnin ansaintasääntöjen piirissä oleville.

Poikkeukset koskevat 35 tunnin sääntöä:

  • äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa: enintään 182 kalenteripäivää (listan kohta 1)

  • sairaus ja kuntoutus: enintään 105 kalenteripäivää (listan kohdat 2 ja 3)

  • opintovapaa ja lomauttaminen: enintään 42 kalenteripäivää (listan kohdat 5 ja 7).

Näiden enimmäiskalenterijaksojen ylityttyä työssäolon veroista aikaa ei kerry.

Päällekkäiset poissaolosyyt

Jos työntekijä on poissa työstä samanaikaisesti eri syistä, poissaolon syynä pidetään ensimmäistä syytä (ns. aikaprioriteettiperiaate). Jos useampi peruste alkaa samanaikaisesti, poissaoloperusteena pidetään sitä perustetta, jonka soveltaminen johtaa työntekijälle edullisempaan ratkaisuun.

Esimerkki

Työntekijän ollessa sairauden takia estynyt tekemästä työtään yrityksessä alkoi lakko, joka koski myös hänen työtään ja joka jatkui vielä työkyvyttömyyden päätyttyäkin. Työnseisausta oli työkyvyttömyyden päättymisestä lähtien pidettävä poissaolon syynä. Poissaoloaikaa ei työkyvyttömyyden päättymisen jälkeen pidetty työssäolopäivien veroisina päivinä. Tulkinta on sama, jos sairaus alkaa ennen lakkoa ja jatkuu yhdenjaksoisesti mutta useammalla kuin yhdellä lääkärintodistuksella (TT 2008–34)

Jos on epäselvää, kumpi este on alkanut ensin ja kumpaa on näin ollen pidettävä ensisijaisena, perusteeksi on esimerkiksi lomauttamisen ja työnseisauksen osalta otettava työnteon esteen tosiasiallinen aloittamisaika eikä ilmoituksen antamisajankohta (TN 2013–74).

 

Päivitetty 9.6.2017